Onhan se niin,että yksin miettiessä menee usein ajatukset solmuun eikä osaa huomioida kaikkia asioita.Eikä aika aina riittää kaikkeen!
Saimme tuota galleriaa uudistettua ja yhteistyökumppaneillekin saatiin hieman infoa.Tämä on vähän sellaista virkystystoimintaa kuten Inka hauskasti asiaa luonnehti.
Sillä eihän tästä tule kuin hyvälle tuulelle.
Ja uskotteko seuraavaa?
Aamulla matkalla tapaamiseen,näin jotain hyvin erikoista.
Romaanikerjäläisenainen tervehti iloisesti erästä hieman laitapuolenkulkijan näköistä henkilöä ja hetken juteltuaan antoi rahat tälle selkäkyyryssä kulkevalle miehelle!
Minusta se oli jotenkin kaunis teko,vaikka en tietenkään todellisuudessa tiedä mistä siinä oli kysymys.
Toisaalta,tarvitseeko minun edes tietää?
Lähinnä minua viehätti ajatus siitä,että toinen köyhä auttaa toista.Se oli kaikessa yksikertaisuudessaan todella kaunista ja liikuttavaa.
Ja samalla jotenkin hullunkurista tämänhetkisessä maailmassa.
Kyse toivottavasti oli, ja antakaa minun ajatella niin, yksinkertaisesti lähimmäisenrakkaudesta, pyyteettömästä auttamisenhalusta.
Jokatapauksessa se näky painui verkkokalvoilleni vahvasti ja on vähintääkin hyvä tarina kerrottavaksi.
Näihin ajatuksiin tällä kertaa!
 |
| Loppukesän tunnelmaa Porvoosta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti