Pakkasta mukavat -10 astetta.
Ennenkuin allekirjoittanut hypähtää metsän syleilyyn syvähengittämään raikasta kevätilmaa, niin muutama sana Bahtalon tulevasta vuodesta.
Päätimme olla tekemättä suunnitelmia ja ottaa tilanteet vastaan (tai haltuun) sellaisenaan kuin ne tulevat; sekä ryhmänä että kukin omilla tahoillaan, omilla tavoillaan.
Pidetämme ovet avoinna ja ollemme valmiit muutoksille.
Johanna jatkaa arvokasta vapaaehtoistyötään Pirkanmaan hoitokodissa jo ties monettako vuotta ja Anu on aloitellut vuoden alusta toimintansa vapaaehtoisena tukihenkilönä kriisikeskus Osviitassa. Muut naiset keskittyvät sekä taiteeseen että opettamiseen; todella arvokasta sekin ja monin tavoin eheyttävää niin tekijälle itselleen kuin kokijaillekin.
Kytkös Osviittaan on tuonut mukanaan myös pienen pienen näyttelyntapaisen, joka tässä kevään aika pyrähtää jossain vaiheessa käyntiin.
Osviitan tiloissa, heti eteisaulassa, on pieni tila, jonne me taiteilijat saamme viedä teoksiamme esille kävijöiden, työntekijöiden sekä vapaaehtoisten iloksi. Tämä tuntui mukavalta ajatukselta, kun koko vuosi tuntui olevan kaikilla melko kiireinen.. matalankynnyksen näyttely matalankynnyksen kriisikeskuksessa!
Vuoden aloittaa Tiina Poutanen ja informoimme asiasta tarkemmin, kun teokset saadaan esille.
Sitä ennen saatte nautiskella Tiinan teoksesta "Koirarovio" ja runosta "Kalojen puhe".
Tästä on hyvä jatkaa!
T. Anu
Kalojen puhe on meille
kuulumatonta
tuntemattomia
kurkkuäänteitä, kehä, jonka kuplien poljento takoo ja huojuttaa,
laajenee yli ratapihan.
Ilma puristuu eteenpäin, vyöryvä melodia, vieras kieli, johon
oratuomi puhkeaa.
Meitä painaa sama
tuoksuva sumu, pintaan sukeltava juna,
jonka kiduksiin
kävelemme kutsuttuina, kevyt tanssiva plankton. Paljaina jalkojen terät.
Liinojen laskokset
kiiltävät, kansiin naulatut kukkaseppeleet, aseet ovat esillä,
kaivan omenasta
kodan ja panen sen pyörimään.
Ratapenkoilla savuaa.
Valkoinen
vanhuksennilkka kääntyy, kantapää napsahtaa kiskon reunaan
ja
sormet viuhtovat hetken tyhjää, kunnes kynsiin kasvavat kastanjetit.
Sitten kun kaikki
on mustaa, alan viheltää,
kuin juna kulkisi
tunnelissa. Kun se syöksyy vuorenkyljestä valoon
matkustajat
taputtavat kalat takaisin.
 |
| Koirarovio, pikagrafiikka vanerille, A4, 2013. |
