Mitäpä elämä tuo tullessaan?
Sitä jäämme Bahtalossakin pohtimaan ensimmäisen, mutta ei suinkaan viimeisen näyttelyn jälkeen. Muutoksen tuulina kerrottakoon, että Hannamari jättäytyi ryhmästä pois omien kiireidensä vuoksi ja onhan hänellä on kaksi pientä lastakin huolettavana.
Sellainen on meidän ryhmä, että elämme ajassa ja muutoksessa. Haluamme kunnioittaa myös jokaisen elämäntilannetta ja valintoja.
 |
| Anu Kirkinen: Alkuvoima, kartonkigrafiikkaa, 2012. |
Tänään meitä haastateltiin
mielenterveyslehteen, joka ilmestynee toukokuun puolella.
Haastattelu itsessään oli mielenkiintoinen. Vuoropuhelut sekä toimittajan että meidän tekijöidenkin kesken synnyttivät uusia ajatuksia ja ideoita tulevaisuuden varalle. Muuttuvassa maailmassa elämä on joskus pelkkää hengissäpysymistä ja päivästä toiseen selviytymistä. Ilo ja onni on osattava ottaa arjesta ja eihän se aina ole helppoa.
Siksi me omalta osaltamme haluamme tuoda ihmisten ilmoille kaunista katsottavaa ja sitä kautta - kenties- myös saada aikaiseksi eheyttäviä tunteita.
Haluamme herättää keskustelua miten kohdata lähimmäinen, oli se sitten ihminen tai eläin. Kaikkea elollista täytyy kunnioittaa ja vaalia.
Idealismi on kaunis ajatus, mutta se on kieltämättä joskus haasteellista. Tämän on allekirjoittanut joskus huomannut omakohtaisesti. Onneksi meillä on tällaisia paikkoja kuten Osviitta, jossa saa apua (tavalla tai toisella), kun se lähimmäinen uupuu tai ei enää osaa auttaa.
Pysykäämme siis virkeinä ja toiveikkaina. Eikä tylsyyskään ole huono asia, kuten Johanna tänään totesi. Sitä kun se elämä joskus on, tylsää.
Love & Mercy!
t. Anu
